Walonlapsi Tarzan

Arnold Tarzan

Veikeä Lisko- poika joka on rodultaan Parta-agama (Pocona Vitticeps), tunnetaan myös englanninkielisellä nimellä ”Inlanded Bearded Dragon”. Alkuperäisenä asustelupaikkanaan Australian aavikot. Ulkonäöllisesti joidenkin mielestä pelottava kaveri, lohikäärmeistä muistuttava muinaisjäänne. Mutta oikeasti oikein sympaattinen itse myös terapeutti, siedätyshoidattanut jo useita matelija- kammoisia maineikkaasti. Tarzanille riittää lämmin käsi ja hitaat liikkeet ja hänestä saa heti Ystävän!

Tarzan on syntynyt Ruotsissa ja on tällä hetkellä n. 7 vuotias. Meidän yhteinen elomme alkoi 2. 10. 2000 jolloin 30cm ja kutakuinkin 8kk ikäinen herra asteli uuteen kotiinsa. Tällä hetkellä Tarzan onkin jo potra poika, n. 350g painava ja n. 50cm pitkä, tosin 2/3 on häntää. Parta-agamat voivat vankeudessa elää kutakuinkin 10 vuotiaiksi.

Ravinto ja vuodenajat

N. 80% Tarzan on kasvissyöjä, vaikkakin lähes kaikki pikku ötökät mitkä vaan liikkuvat kelpaavat syötäväksi. Heinäsirkat, madot, hämähäkit, kärpäset, koppakuoriaiset, hyttyset… Kokemuksen jälkeen ainoastaan leppäkertut ja muurahaiset eivät maistu ;) talvella ötököitä voi ostaa eläin kaupasta. Muuten ravintona ovat salaatit, hedelmät, juurekset, pavut...

Talvi on vähän tylsää aikaa kun täytyy olla niin paljon sisällä terraatiossa. Välillä voi jalotella kipittämällä kamalaa vauhtia ympäri asuntoa, mutta kun lattiat ovat melko kylmät tuppaa uni tulemaan aika nopeasti… Vaihto-lämpöisenä huoneen viileys aiheuttaa sen että liskolla virta loppuu kesken ja elintoiminnot alkavat hidastua. Hetken kun on ollut hiljaista, tietää että uni on alkanut tulla ja Herraa nuokkuu jossain nurkassa. Ja erityisesti se on joku 3:sta suosikkinurkkauksesta (joka luonnollisesti on kaikkein hankalimmissa ja etäisimmässä paikassa, yleensä sängyn kaukaisimman jalan ja nurkan välissä). Huhuiltaessa kuuluu epämääräinen rapina viimeisillä voimilla että "Täällä !" ;)

Kesäisin on kivaa kun saa olla ulkona tarkkailemassa ihmisiä kukkapenkissä (talvella sitä voi hetken tehdä ikkunalaudalla Aloe Vera -kukkapurkissa tai laudalla, sitten onkin taas päästävä lämmittelemään kotiin), nauttia oikeasta auringosta ja tuulen huminasta. Terraariossa on tietysti myös Uvb- valot, kirkas päivänvalo ja vielä lämpölamppu jonka alla lämpö nousee n. 40c asteeseen. Viileässä päässä terraariota on ns. huoneenlämpö eli n. 21c. Kivellä onkin lempipaikka makoilla, kivi kun kerää lämpöä otseensä. Välillä kiipeillen tai oveen kolkuttaen että ”päästä ulos”.

Vesikuppi näyttää illan päätteeksi kahluualtaalta sillä siihen on jalkansa kiva sujauttaa ja imeä kosteutta kehoon ihon kautta. Nyt Tarde on tosin saanut "juoma- automaatin", mötkylä ei tosin ole toistaiseksi aiheuttanut enempää kiinnostusta... Kerran viikossa Tarde kylpee ettei iho helteessä kuivuisi liikaa. Uimaliikkeitä ei viime aikoina ole näkynyt, mutta aina välillä kuitenkin uimataitokin löytyy. Pääsääntöisesti siellä vedessä siis seistä jöpötetään 20min, sitten pesupalvelu pyyhkii hiet ja kuivauksen jälkeen yleensä elo terraariossa onkin taas rauhoittunut. Partikset ovat taipuvaisia ummetukseen ja yleensä armoton jumppaus, oven kolkutus ja pirunmoiset kierrokset kiipeillen liittyvät suolen jumppaamisen. Välillä suunnattomalta empatialta tosin ei voi välttyä kun jumppaus alkaa jo näyttää maaniselta runtäilyltä...

Muusa

Tarde on ehdottomasti yksi Suurimmista opettajistani kuinka otetaan rennosti. Useampi tunti saattaa kulua aivan paikallaan ympäristöä tarkkaillen, samalla nauttien valosta ja lämmöstä. Hän onkin armoton linssilude; katsoo yleensä aina kameraan ja suorastaan poseeraa! Siksi hänestä on tullut myös Suuri muusani. Erilaisia piirrustuksia, maalauksia ja suitsuke- telineitä on valmistunut hänen innoittamanaan…

Ilmeikäs kaveri josta ei lähde edes mitään ääntä. Pieni ”maiskutukselta” kuuluva napsahdus saattaa joskus kuulua, mutta katse kertoo paljon, samoin pään asennot jne. Tarzan ei pure eikä raavi ja harvemmin tekee edes mitään äkkiliikkeitä (siksi oivallinen auttaja matelija- kammoisille). Ainoastaan jos näkökentässä esim. ruokaa askeleet kiihtyvät. Se söisi varmasti itsensä halki, jos ruokaa niin paljon saisi! Partikset ovat kuten kaikki me muutkin tietysti erinlaisia persoonia, vaikka tämä kaveri viihtyykin oikein mainiosti kädellä ja tykkää kosketuksesta, ei näin ole kaikkien kohdalla! Jotkut pitävät ilkeää sihinää jos niitä yrittää koskettaa. Samoin partikset viihtyvät usein seisomassa 2:lla jalalla. Sanotaan että samaisessa asennossa ne pelästyessään voivat myös juosta karkuun! Siis takajaloillaan, tätä en ole itse nähnyt. Tarde on välttynyt pelästymisiltä. Muutaman kerran naapurin kissa on istunut 1m päässä takapihallani, muttei mitä ilmeisemmin ole ymmärtänyt että mikä tuo päivänpaistattaja oikein on.

Fysiikka

Parta-agamaa kuvataan usein isopäisiksi ja lihaksikkaiksi liskoiksi. Varsinaisesti ne eivät vaihda väriä, mutta kuumassa ne hiukan ”vaalenevat” ja kylmässä ”tummuvat”. Värejä ja sävyjä on on erinlaisia, Tarzan on hieman kellertävä, jonka oranssit värit vahvistuvat ja lisääntyvät aina nahkaa luodessa. Nahan luonti on luonnollisesti vähentynyt myöhemmällä iällä, sillä ainoastaan paino lisääntyy jonkin verran. Parta on piikikäs, samoin piikit kyljissä. Parran pullistelu on varsinkin uroksille hyvin ominaista (samoin pään ”pompottelu” sekä käden heiluttelu).

Aamuisin parran pullistelu on kuin aamujumppaa, missä kehoa lämmitetään. Samoin kesällä ulkona ollessa n.10- 15min auringossa aiheuttaa jonkun kumman testosteroidi- piikin jolloin parran pullistelu aktivoituu. Tähän yhdistyy että kehossa olevat jonkinlaiset ”ilmataskut täyttyvät ilmalla ja kaverin paksuus tuplaantuu ainakin puolella! Sitten alkaa se kehon laahaaminen mutkitellen eteenpäin ja samalla ilmeisesti reisien tyvessä olevat reviirin merkkaus aineet erittyvät. Tätä ei tosin kestä kauaa. Sitten tästä pullukasta (n. 2.5 cm) tulee aivan littana (n. 0.7cm) kuin liitokiekko hänen työntäessään kyljet mahdollisimman kauaksi toisistaan maksimoidakseen pinta- alansa vastaanottamaan auringon säteet ja lämpö. Partaa pullistellaan myös naaraille ja "ihan muuten vain" aina aika ajoin. Kovin rauhallinen Tarde on myös hyökännyt puskii! hyvin aidonnäköisen lelu-liskon reiteen. Ilmeisesti myös reviirille tunkeutuja yritettiin pelotella pois...

Painon nousun myötä kovat kiipeily innostukset ovat vähän hiipuneet, sillä sormet ovat suhteessa massaan kovin pienet. Lisäksi raukka on rymistelyssään satuttanut muutamia sormiaan niin että eläinlääkäri on joutunut napsauttamaan kuoliot pois. Edelleen tempperamenttinen kaveri pyyhkii päättäväisesti ympäri kotiaan. Välillä herra innostuu iskemään silmää! Se on hassun näköistä. Yleensä silmien ummistaminen tarkoittaa että hän on ”hämmentynyt”.

Ympäristö

Yksi suosikki äänistä on pölynimuri! Luulisi noin pienen kaverin pelkäävän moista, mutta ei jos on jaloittelemassa samaan aikaan yleensä juoksee kohti imuria! Sitten täytyy odottaa että matka jatkuu eteenpäin, poispäin imurista. Jopa talvi- unilla pää nousee imurin kuullessa.

Talviunia Tarzan nukkuu (ilmeisesti Australian aikaan), viimeksi hurahti kutakuinkin 2kk unten mailla. Silloin kaikki valot ovat kiinni, ollaan huoneen lämmössä ja päivärytmi kulkee ikkunasta tulevan valon mukaan. Silmät ovat toisinaan auki (viimeistään siis silloin kun alan huhuilemaan että ”Ollaanhan sitä vielä hengissä siellä”…) mutta muuten kaveri on paikallaan joko kiven alla tai muuten jossain nurkassa tms. Käytännössä ruoansulatus pysähtyy, ainoastaan pipetillä annan sille vettä kerran viikossa. Herättyään on sitten aluksi todella kankeata ensimmäiset hetket ja yhden askeleen ottaminen saattaa kestää useita sekuntteja. Kaikki tapahtuu hidastetusti. Kunnes valot normalisoituvat pikku hiljaa (ajastimella) ja päivät alkavat saada taas pituutta, sitten onkin aivan valtavasti energiaa ja Tarde vilistää kuin tuulispää ympäriinsä ja yleensä törmäillen peilikuvaansa ihmetellen että ”Kuka uros on kehdannut tunkea hänen reviirillensä?” Kehtaakin vielä ärsyttävää seuraamalla aina samaan suuntaan mihin hän päätänsä liikuttaa!

Tarde treffeillä

Tänä kesänä Jumalat olivat suotuisat ja Tarde pääsi vihdoinkin sokkotreffeille! Merten aaltojen yli hän helteisenä kesäpäivänä lautallaan kulki. Siellä se Abo- neiti linnassaan odotteli juuri uniltaan herättyään! Kyllä olivat molemmat kovin ihmeissään näkemisestään. Innoissaan oli myös naapurilaatikossa asunut kilpikonna joka haistoi romantiikan ilmassa siihen malliin että kiipesi tuon tuosta eturivin aitiopaikalta katsomaan mitä oikein oli tapahtumassa?! Ensi tapaaminen oli hyvinkin tutustumista, Tarzan machoili tarttumalla Aboa parrasta "sinä olet minun!" ja ensijärkytyksestä toivuttuaan Abo olikin samaa mieltä... Katsotaan kuinka rakkaus etenee...

Tarina jatkuu…




	Arnold Tarzan Veikeä Lisko- poika joka on rodultaan Parta-agama (Pocona Vitticeps), tunnetaan myös englanninkielisellä nimellä ”Inlanded Bearded Dragon”. Alkuperäisenä asustelupaikkanaan Australian aavikot. Ulkonäöllisesti joidenkin mielestä pelottava kaveri, lohikäärmeistä muistuttava muinaisjäänne. Mutta oikeasti oikein sympaattinen itse myös terapeutti, siedätyshoidattanut jo useita matelija- kammoisia maineikkaasti. Tarzanille riittää lämmin käsi ja hitaat liikkeet ja hänestä saa heti Ystävän! Tarzan on syntynyt Ruotsissa ja on tällä hetkellä n. 7 vuotias. Meidän yhteinen elomme alkoi 2. 10. 2000 jolloin 30cm ja kutakuinkin 8kk ikäinen herra asteli uuteen kotiinsa. Tällä hetkellä Tarzan onkin jo potra poika, n. 350g painava ja n. 50cm pitkä, tosin 2/3 on häntää. Parta-agamat voivat vankeudessa elää kutakuinkin 10 vuotiaiksi. Ravinto ja vuodenajat N. 80% Tarzan on kasvissyöjä, vaikkakin lähes kaikki pikku ötökät mitkä vaan liikkuvat kelpaavat syötäväksi. Heinäsirkat, madot, hämähäkit, kärpäset, koppakuoriaiset, hyttyset… Kokemuksen jälkeen ainoastaan leppäkertut ja muurahaiset eivät maistu ;) talvella ötököitä voi ostaa eläin kaupasta. Muuten ravintona ovat salaatit, hedelmät, juurekset, pavut... Talvi on vähän tylsää aikaa kun täytyy olla niin paljon sisällä terraatiossa. Välillä voi jalotella kipittämällä kamalaa vauhtia ympäri asuntoa, mutta kun lattiat ovat melko kylmät tuppaa uni tulemaan aika nopeasti… Vaihto-lämpöisenä huoneen viileys aiheuttaa sen että liskolla virta loppuu kesken ja elintoiminnot alkavat hidastua. Hetken kun on ollut hiljaista, tietää että uni on alkanut tulla ja Herraa nuokkuu jossain nurkassa. Ja erityisesti se on joku 3:sta suosikkinurkkauksesta (joka luonnollisesti on kaikkein hankalimmissa ja etäisimmässä paikassa, yleensä sängyn kaukaisimman jalan ja nurkan välissä). Huhuiltaessa kuuluu epämääräinen rapina viimeisillä voimilla että "Täällä !" ;) Kesäisin on kivaa kun saa olla ulkona tarkkailemassa ihmisiä kukkapenkissä (talvella sitä voi hetken tehdä ikkunalaudalla Aloe Vera -kukkapurkissa tai laudalla, sitten onkin taas päästävä lämmittelemään kotiin), nauttia oikeasta auringosta ja tuulen huminasta. Terraariossa on tietysti myös Uvb- valot, kirkas päivänvalo ja vielä lämpölamppu jonka alla lämpö nousee n. 40c asteeseen. Viileässä päässä terraariota on ns. huoneenlämpö eli n. 21c. Kivellä onkin lempipaikka makoilla, kivi kun kerää lämpöä otseensä. Välillä kiipeillen tai oveen kolkuttaen että ”päästä ulos”. Vesikuppi näyttää illan päätteeksi kahluualtaalta sillä siihen on jalkansa kiva sujauttaa ja imeä kosteutta kehoon ihon kautta. Nyt Tarde on tosin saanut "juoma- automaatin", mötkylä ei tosin ole toistaiseksi aiheuttanut enempää kiinnostusta... Kerran viikossa Tarde kylpee ettei iho helteessä kuivuisi liikaa. Uimaliikkeitä ei viime aikoina ole näkynyt, mutta aina välillä kuitenkin uimataitokin löytyy. Pääsääntöisesti siellä vedessä siis seistä jöpötetään 20min, sitten pesupalvelu pyyhkii hiet ja kuivauksen jälkeen yleensä elo terraariossa onkin taas rauhoittunut. Partikset ovat taipuvaisia ummetukseen ja yleensä armoton jumppaus, oven kolkutus ja pirunmoiset kierrokset kiipeillen liittyvät suolen jumppaamisen. Välillä suunnattomalta empatialta tosin ei voi välttyä kun jumppaus alkaa jo näyttää maaniselta runtäilyltä... Muusa Tarde on ehdottomasti yksi Suurimmista opettajistani kuinka otetaan rennosti. Useampi tunti saattaa kulua aivan paikallaan ympäristöä tarkkaillen, samalla nauttien valosta ja lämmöstä. Hän onkin armoton linssilude; katsoo yleensä aina kameraan ja suorastaan poseeraa! Siksi hänestä on tullut myös Suuri muusani. Erilaisia piirrustuksia, maalauksia ja suitsuke- telineitä on valmistunut hänen innoittamanaan… Ilmeikäs kaveri josta ei lähde edes mitään ääntä. Pieni ”maiskutukselta” kuuluva napsahdus saattaa joskus kuulua, mutta katse kertoo paljon, samoin pään asennot jne. Tarzan ei pure eikä raavi ja harvemmin tekee edes mitään äkkiliikkeitä (siksi oivallinen auttaja matelija- kammoisille). Ainoastaan jos näkökentässä esim. ruokaa askeleet kiihtyvät. Se söisi varmasti itsensä halki, jos ruokaa niin paljon saisi! Partikset ovat kuten kaikki me muutkin tietysti erinlaisia persoonia, vaikka tämä kaveri viihtyykin oikein mainiosti kädellä ja tykkää kosketuksesta, ei näin ole kaikkien kohdalla! Jotkut pitävät ilkeää sihinää jos niitä yrittää koskettaa. Samoin partikset viihtyvät usein seisomassa 2:lla jalalla. Sanotaan että samaisessa asennossa ne pelästyessään voivat myös juosta karkuun! Siis takajaloillaan, tätä en ole itse nähnyt. Tarde on välttynyt pelästymisiltä. Muutaman kerran naapurin kissa on istunut 1m päässä takapihallani, muttei mitä ilmeisemmin ole ymmärtänyt että mikä tuo päivänpaistattaja oikein on. Fysiikka Parta-agamaa kuvataan usein isopäisiksi ja lihaksikkaiksi liskoiksi. Varsinaisesti ne eivät vaihda väriä, mutta kuumassa ne hiukan ”vaalenevat” ja kylmässä ”tummuvat”. Värejä ja sävyjä on on erinlaisia, Tarzan on hieman kellertävä, jonka oranssit värit vahvistuvat ja lisääntyvät aina nahkaa luodessa. Nahan luonti on luonnollisesti vähentynyt myöhemmällä iällä, sillä ainoastaan paino lisääntyy jonkin verran. Parta on piikikäs, samoin piikit kyljissä. Parran pullistelu on varsinkin uroksille hyvin ominaista (samoin pään ”pompottelu” sekä käden heiluttelu). Aamuisin parran pullistelu on kuin aamujumppaa, missä kehoa lämmitetään. Samoin kesällä ulkona ollessa n.10- 15min auringossa aiheuttaa jonkun kumman testosteroidi- piikin jolloin parran pullistelu aktivoituu. Tähän yhdistyy että kehossa olevat jonkinlaiset ”ilmataskut täyttyvät ilmalla ja kaverin paksuus tuplaantuu ainakin puolella! Sitten alkaa se kehon laahaaminen mutkitellen eteenpäin ja samalla ilmeisesti reisien tyvessä olevat reviirin merkkaus aineet erittyvät. Tätä ei tosin kestä kauaa. Sitten tästä pullukasta (n. 2.5 cm) tulee aivan littana (n. 0.7cm) kuin liitokiekko hänen työntäessään kyljet mahdollisimman kauaksi toisistaan maksimoidakseen pinta- alansa vastaanottamaan auringon säteet ja lämpö. Partaa pullistellaan myös naaraille ja "ihan muuten vain" aina aika ajoin. Kovin rauhallinen Tarde on myös hyökännyt puskii! hyvin aidonnäköisen lelu-liskon reiteen. Ilmeisesti myös reviirille tunkeutuja yritettiin pelotella pois... Painon nousun myötä kovat kiipeily innostukset ovat vähän hiipuneet, sillä sormet ovat suhteessa massaan kovin pienet. Lisäksi raukka on rymistelyssään satuttanut muutamia sormiaan niin että eläinlääkäri on joutunut napsauttamaan kuoliot pois. Edelleen tempperamenttinen kaveri pyyhkii päättäväisesti ympäri kotiaan. Välillä herra innostuu iskemään silmää! Se on hassun näköistä. Yleensä silmien ummistaminen tarkoittaa että hän on ”hämmentynyt”. Ympäristö Yksi suosikki äänistä on pölynimuri! Luulisi noin pienen kaverin pelkäävän moista, mutta ei jos on jaloittelemassa samaan aikaan yleensä juoksee kohti imuria! Sitten täytyy odottaa että matka jatkuu eteenpäin, poispäin imurista. Jopa talvi- unilla pää nousee imurin kuullessa. Talviunia Tarzan nukkuu (ilmeisesti Australian aikaan), viimeksi hurahti kutakuinkin 2kk unten mailla. Silloin kaikki valot ovat kiinni, ollaan huoneen lämmössä ja päivärytmi kulkee ikkunasta tulevan valon mukaan. Silmät ovat toisinaan auki (viimeistään siis silloin kun alan huhuilemaan että ”Ollaanhan sitä vielä hengissä siellä”…) mutta muuten kaveri on paikallaan joko kiven alla tai muuten jossain nurkassa tms. Käytännössä ruoansulatus pysähtyy, ainoastaan pipetillä annan sille vettä kerran viikossa. Herättyään on sitten aluksi todella kankeata ensimmäiset hetket ja yhden askeleen ottaminen saattaa kestää useita sekuntteja. Kaikki tapahtuu hidastetusti. Kunnes valot normalisoituvat pikku hiljaa (ajastimella) ja päivät alkavat saada taas pituutta, sitten onkin aivan valtavasti energiaa ja Tarde vilistää kuin tuulispää ympäriinsä ja yleensä törmäillen peilikuvaansa ihmetellen että ”Kuka uros on kehdannut tunkea hänen reviirillensä?” Kehtaakin vielä ärsyttävää seuraamalla aina samaan suuntaan mihin hän päätänsä liikuttaa! Tarde treffeillä Tänä kesänä Jumalat olivat suotuisat ja Tarde pääsi vihdoinkin sokkotreffeille! Merten aaltojen yli hän helteisenä kesäpäivänä lautallaan kulki. Siellä se Abo- neiti linnassaan odotteli juuri uniltaan herättyään! Kyllä olivat molemmat kovin ihmeissään näkemisestään. Innoissaan oli myös naapurilaatikossa asunut kilpikonna joka haistoi romantiikan ilmassa siihen malliin että kiipesi tuon tuosta eturivin aitiopaikalta katsomaan mitä oikein oli tapahtumassa?! Ensi tapaaminen oli hyvinkin tutustumista, Tarzan machoili tarttumalla Aboa parrasta "sinä olet minun!" ja ensijärkytyksestä toivuttuaan Abo olikin samaa mieltä... Katsotaan kuinka rakkaus etenee... Tarina jatkuu…